Hyvinvointi, Itsensä johtaminen, Oppiminen

Itsensä johtamisen päämäärä ei ole ainoastaan tehokkaampi suorittaminen työssä vaan kokonaisvaltainen hyvinvointi

Itsensä johtaminen on termi, jota kuulee paljon käytettävän työelämää koskevassa puheessa. Usein samaa asiaa kuvataan arkikielessä myös itsesäätelyn tai itseohjautuvuuden käsitteillä. Se miten nämä käsitteet ymmärretään ja millaiseen toimintaan niillä viitataan, voi kuitenkin vaihdella. Itse lähestyn itsensä johtamisen käsitettä oppimisteoreettisesta näkökulmasta.

Yleisesti työelämäyhteyksissä itsensä johtamisen käsitteellä viitataan ihmisen taitoon olla aktiivisesti tietoinen omasta toiminnastaan ja motivaatiostaan, sekä kykyyn pitää oman tekemisen langat käsissään. Itsensä johtaminen on siis tietoista oman toiminnan tunnistamista ja ohjaamista.

Usein itsensä johtamisesta puhutaan työn suunnittelun, aikatauluttamisen ja organisoinnin yhteydessä. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että itsensä johtaminen voidaan käsittää myös paljon laajemmin. Laajassa merkityksessä itsensä johtaminen onkin tasapainon löytämistä, jossa lopullisena ja pääasiallisena tavoitteena ei ole ainoastaan työn menestyksekäs suorittaminen vaan myös oma henkilökohtainen hyvinvointi ja itsensä toteuttaminen.

Onnistuakseen itsensä johtaminen vaatii oppimaan oppimisen taitoja. Oppimisteoriassa oppimaan oppimisen taitoja kutsutaan oppimisen itsesäätelyn taidoiksi, millä viitataan ihmisen kykyyn johtaa omaa toimintaansa. Tämä on tavoitteellista toimintaa, jonka aikana aktiivisesti tarkkaillaan, säädellään ja hallitaan omaa toimintaa kokonaisvaltaisesti. 

Tästä näkökulmasta katsottuna itsensä johtaminen voidaan kuvata neljän vaiheen kautta tapahtuvana toimintana, jossa henkilö

  1. Asettaa itselleen selkeät tavoitteet ja päämäärät.
  2. Suunnittelee toimintansa ja pohtii jo etukäteen erilaisia työskentelytapoja, joita hän voi hyödyntää työskentelyssään.
  3. Tarkkailee omaa toimintaansa aktiivisesti läpi koko työskentelyn. Tarkistaa eteneekö tehty suunnitelma toivotulla tavalla ja mitkä asiat ovat vaikuttaneet hänen etenemiseen ja onko tarvetta tehdä jotain muutoksia, jotta asetettuun päämäärään päästään.
  4. Arvioi lopuksi onnistumistaan. Pohtii kuinka onnistuin, miksi onnistuin, miksi en onnistunut. Miten olisin voinut toimia toisin? Olisinko voinut varata jonkin asian tekemiseen enemmän aikaa, tai työskennellä jotenkin muuten eri tavalla? Tiesinkö alusta asti, mikä oli tehtäväni (ja tavoitteeni) tai olisiko suunnittelussa pitänyt olla huolellisempi?

Pysähtymällä säännöllisesti tarkkailemaan omaa toimintaamme, tunnistamme helpommin omat vahvuutemme, heikkoutemme ja voimavaramme. Olemalla tietoinen näistä voimme auttaa itseämme ja mukauttaa toimintaamme oppimalla itsestämme ja tekemistämme virheistä.

Esimerkiksi, jos havaitset olevasi jatkuvasti väsynyt ja stressaantunut ja huomaat sen vaikuttavan negatiivisella tavalla toimintaasi, voi olla paikallaan pysähtyä pohtimaan, miksi olet väsynyt ja stressaantunut. Mitkä ovat tekijöitä, jotka saavat aikaan näitä tuntemuksia ja kuinka voisit muuttaa toimintaasi, jotta tilanne muuttuisi? Saatat ehkä huomata, ettet irtaudu töistä tarpeeksi, syöt kiireisessä arjessa epäsäännöllisesti etkä liiku tai nuku riittävästi.

Haluat päästä jatkuvasta väsymyksestä eroon (tavoite) ja lähdet pohtimaan, mitä sinun pitää tehdä päästäksesi tähän toivottuun tilaan. Ehkä teet sopimuksiasi itsesi kanssa, työkone menee kiinni joka päivä viimeistään klo 18, alat syömään säännöllisesti ja pidät terveellisiä välipaloja kiireisten päivien varalta aina mukanasi ja huolehdit siitä, että saat öisin nukuttua kahdeksan tunnin yöunia (asetat pienempiä osatavoitteita). Tämän jälkeen mietit, niitä toimintatapoja, joilla pääset näihin tavoitteisiin, luot suunnitelman ja aikataulun tavoitteen saavuttamiseksi (suunnitelma). Alat kenties aikatauluttamaan arkesi huolellisemmin. Varaat aikaa lounastaukoon, tehostat ajankäyttöäsi tekemällä päivän tärkeimmät työt silloin, kun olet virkeimmilläsi ja etsit erilaisia arjen helpotuksia työskentelyysi. 

Suunnitelmaa toteuttaessasi pysähdyt välillä miettimään, kuinka olet onnistunut. Kenties pohdit, kuinka säännöllinen ruokailurytmi ja sen myötä työpäivään tulleet tauot ovat vaikuttaneet jaksamiseesi (aktiivinen toiminnan tarkkailu). Lopuksi pysähdyt arvioimaan onnistumisiasi (arvioi). Oletko saavuttanut tavoitteesi? Onnistuitko irtautumaan työstä kello 18 mennessä arkisin? Miten onnistuit ruokailurytmin ylläpitämisessä tai yöunien säännöllistämisessä? Liikuitko suunnitelman mukaan? Miten tehdyt muutokset vaikuttivat olotilaasi? Mikä sinulle oli erityisen haastavaa suunnitelman toteutuksessa ja miksi? Olisitko voinut tehdä jotain toisin ja kuinka jatkat työskentelyä jatkossa, jotta et palaa takaisin vanhoihin tapoihin, jotka kuluttivat sinut lähes loppuun. 

Tämän kaltainen itsetutkiskelu ja pohdinta on oppimisen ja itsensä johtamisen ydintä. Eli havaitaan jokin ongelma tai haaste ja etsitään siihen aktiivisesti ratkaisua. Hyödynnetään aiempaa tietoa ja kokemuksia. Hyödynnetään ehkä jo hyväksi havaittuja toimintatapoja tai etsitään yksin tai yhdessä jonkun kanssa aktiivisesti uusia mahdollisia ratkaisuja tilanteisiin. 

Itsensä johtamisessa on siis kyse oman toiminnan aktiivisesta tiedostamisesta. Kun tiedät, missä ja milloin olet parhaimmillasi, voit tukeutua vahvuuksiisi työskennellessäsi, mutta myös valita kehittämiskohteita niiltä osa-alueilta, joilla haluat, että muutosta tapahtuu.

Mekaaninen kaava: tavoite, suunnitelma, suorita tarkkaillen ja arvioi, voi kuulostaa liian yksinkertaiselta, mutta uskokaa tai älkää, tämä järjestelmällinen kaava auttaa hahmottamaan työskentelyäsi ja näkemään pelkkien lopputuotosten lisäksi myös ne tavat, joilla tiettyyn lopputulokseen päästiin. Kun suunnittelet tekemistäsi huolellisesti, pienet tai suuret yllätykset eivät laita suunnilmeesi sekaisin, sillä voit aina palata suunnitelmaasi ja mukauttaa sen muuttuneeseen elämäntilanteesi.

Tämän mekaanisen nelivaiheisen kaavan tueksi tarvitaan kuitenkin paljon taitoa ja strategista osaamista, erilaisia oppimisen strategioita ja työskentelytapoja, joiden avulla voidaan 

  1. Auttaa itseämme omaksumaan uusia tietoja ja taitoja
  2. Vaikuttaa oman motivaation muodostumiseen
  3. Hallita tunteitamme tilanteissa, joissa ne uhkaavat työskentelymme etenemistä. 

Itsensä johtaminen on siis kokonaisuus, jossa ei ainoastaan mekaanisesti organisoida omaa työskentelyä, aseteta tavoitteita ja suunnitella, vaan suoritetaan jatkuvaa itsetutkiskelua myös omasta motivaatiosta ja tunteista, näihin vaikuttavista tekijöistä ja pohditaan aktiivisesti kuinka omaa motivaatiota voidaan pitää yllä ja tunteita ja jaksamista hallita niin, etteivät ne vaikuta liiaksi työskentelyymme tai jaksamiseemme. 

Tämä ei kuitenkaan ole aina helppoa. Taitavinkin itsensä johtaja kompastuu välillä, minkä vuoksi onkin tärkeää, että omaksumme perustaidot, jotka auttavat nousemaan ylös silloinkin, kun kaadumme. Mitä teemme silloin, kun epäonnistumme tai aikataulut eivät pidä? Entä silloin, kun lomautukset uhkaa tai työpaikka menee alta? Kun opit tunnistamaan itsesi ja toimintatapasi, voit auttaa itseäsi jokaisella elämän osa-alueella selviämään kohtaamistasi haasteista entistä paremmin.

Työelämässä meitä on kuitenkin yhtä monta erilaista toimijaa kuin on työntekijöitäkin. Meillä on jokaisella omat vahvuudet, heikkoudet, tarpeet sekä valmiudet toimia paineen alla ja tehdä työtä. Siksi onkin vaarallista ajatella, että nämä taidot ovat automaattisesti meillä kaikilla olemassa tai että selviämme kaikista kohtaamistamme haasteista yksin, sillä näin ei ole.

Itsensä johtaminen on taito, jota voidaan harjoitella, oppia ja tukea. Siksi kannustaisinkin jokaista tekemään pientä itsetutkiskelua ja tutustumaan omaan tapaan työskennellä ja toimia. Miten työskentelet, toteutuuko työskentelyssäsi yllä esitetty nelivaiheinen prosessi? Entä kysytkö itseltäsi mitä tunnet tai mikä sinut saa innostumaan työssäsi? Pohditko, kuinka voit, kuinka voisit edistää hyvinvointiasi tai millaista tukea saattaisit tarvita? 

Lisäksi kannustaisin jokaista työnantajaa ja työpaikkaa, joissa työntekijöiltä vaaditaan sitä työpaikkailmoituksissakin usein peräänkuulutettua “itsenäistä työotetta” miettimään, että mitä tällä oikeastaan tarkoitetaan ja mikä on työnantajan rooli siinä, että työntekijän itsenäinen työote aidosti mahdollistetaan. Toisin sanoen: millaisia vaikutusmahdollisuuksia työntekijällä on oman työskentelyn suunnittelussa? Kuinka työntekijöitä kannustetaan pitämään huolta hyvinvoinnistaan? Tai kuinka esimerkiksi paljon keskustelussa ollutta työn ja perheen yhteensovittamista tuetaan? Mitä tehdään silloin, kun työntekijä kamppailee jaksamisensa rajoilla tai tarvitsee apua?

Itsensä johtamisen taidot oppimisen itsesäätelyn näkökulmasta käsin mahdollistavat siis oman kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisen. Nämä taidot ovat avain menestykseen, oman parhaimpansa saavuttamiseen, itseensä uskomiseen, sosiaalisten suhteiden muodotumiseen sekä työssä jaksamiseen. Juuri tästä syystä oppimistaidot, eli itsensä johtamisen taidot, tulee ottaa osaksi työelämäkeskustelua, jossa pohditaan työelämän kehittämisen näkökulmasta, millainen on hyvä työpaikka ja millaista tukea työnantajan tulisi työntekijöilleen tarjota.

Poimittua kirjallisuutta aiheeseen liittyen:

Oppiminen työssä:

Kupias, P. & Peltola, R. (2019). Oppiminen työssä. [Helsinki]: Gaudeamus.

Oppimistaidot:

Boekaerts, M., & Pekrun, R. (2015). Emotions and Emotion Regulation in Academic Settings. Teoksessa L. Corno & E. M. Anderman (Toim.). Handbook of educational psychology (pp. 76-90). Routledge.

Winne, P. & Hadwin, A. (2008). The weave of motivation in self-regulated learning. Teoksessa D. Schunk & B. Zimmerman (Toim.), Motivation and self-regulated learning. Theory, Research and Application (pp. 297-314). Lawrence Erlbaum Associates.

Zimmerman, B. (2002). Becoming a Self-Regulated Learner: An Overview. Theory Into Practice, 41(2), 64-70.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *