Oletko koskaan kunnolla pysähtynyt miettimään, milloin toiminnan kehittäminen nousee keskusteluun tai nähdään tarpeelliseksi?
Usein tarve toiminnan ja osaamisen kehittämiselle herää, kun kohdataan jokin haaste tai ongelma joka pitäisi ratkaista. Tästä kirjoitin jo aiemmin blogissani. Tällöin tiedetään, missä pitäisi kehittyä ja on helpompi lähteä miettimään niitä toimenpiteitä joiden kautta toivottua kehitystä saataisiin aikaiseksi.
Mutta mitä tapahtuu silloin, kun kehittämiskohteita ei tunnisteta tai niitä ei akuutisti ole esillä? Laakkaako kehittämistyö? Onko sille silloin tarvetta?
Mielestäni toiminnan ja osaamisen kehittäminen on jatkumo ja pysyäkseen ajan hermolla toiminnan aktiivinen tarkkailu on tärkeää, myös silloin, kun mitään suurempaa ongelmaa tai haastetta ei ole käsillä.
Sanoisinkin, että vähintään yhtä tärkeää kuin heikkouksien ja epäonnistumisten tunnistaminenkin on, on myös vahvuuksien tunnistaminen.
Vahvuuksista puhuminen tuntuu kuitenkin olevan meille useimmiten hyvinkin vaikeaa. Liian usein sorrumme vähättelemään osaamistamme tai onnistumisiamme.
“No tunnenhan minä nämä jutut ihan hyvin, mutta ei se nyt ole mitään ihmeellistä, kaikkihan ne tietää”
Vahvuuksien tunnistaminen on erittäin olennainen osa meidän uraidentiteettimme muodostumista. Miten käy, jos jatkuvasti vähättelemme osaamistamme tai onnistumisiamme, tai jos yrityksessä yrityksen toimintaa ja tulosta arvioidessa tehdään samoin?
Vahvuuksien tunnistamisen kautta työssä kohdatut onnistumiset nousevat esiin, luoden näin työntekijöille itseluottamusta ja varmuutta omaa osaamistaan kohtaan, mutta myös näyttää samalla työntekijöille, millä tavalla he ja heidän tekemänsä työ on merkityksellistä. Tämä luo taas omalta osaltaan tärkeän pohjan työskentelymotivaation muodostumiselle.
Vahvuuksia kartoittaessa, esimerkiksi SWOT-analyysin yhteydessä, usein tyydytään ainoastaan listaamaan ja toteamaan ne asiat, joissa on onnistuttu, tämän enempää kiinnittämättä huomiota siihen, mistä nämä onnistumiset ja vahvuudet kumpuavat. Epäonnistumiset, heikkoudet, uhkat ja kehittämiskohteen puretaan taas hyvinkin pieniin osiin, jotta varmasti tiedetään, mikä on vialla ja miten kohdattu ongelma on mahdollista ratkaista. Samaa toimintatapaa voisi hyödyntää myös vahvuuksien tunnistamisessa. Pelkkien vahvuuksien listaamisen sijaan hyödyllisempää olisi tehdä jopa ihan analyysinomaista tarkkailua ja purkaa vahvuudet osiin. Miksi tämä on meidän/minun vahvuus? Mitä sellaista olen/olemme tehnyt tämän kyseisen asian eteen, että se on noussut vahvuudeksi?
Tunnistamalla vahvuuksien taustalla olevat seikat on mahdollista tehdä näkyväksi ne toiminnan osa-alueet ja toimintatavat, jotka ovat tukeneet osaamisen ja toiminnan kehittymistä. Tämä on arvokasta tietoa toiminnan jatkuvan kehittymisen kannalta. Siksi kannustankin kaikkia rohkeasti tutkiskelemaan omia vahvuuksiaan. Missä olet hyvä? Missä olet onnistunut? Miksi näin on? Miten hyödyt tästä osaamisesta? Näin lisäät itseluottamustasi omiin kykyihisi ja saat paljon hyviä eväitä myös kehittämiskohteiden ratkaisua varten.
Tunnistamalla vahvuutesi pystyt ottamaan myös kaiken hyödyn irti näistä vahvuuksista. Nyt siis huomio onnistumiseen ja vahvuuksiin, niistä saat paljon hyvää buustia työhösi ja elämääsi.
