Työelämä tarjoaa tekijälleen monia haasteita. Digitalisaation myötä tieto kulkee nopeasti, työskentelyn tukena hyödynnetyt teknologiset ratkaisut muuttuvat lyhyelläkin aikavälillä usein, käsillä olevat työtehtävät ovat haastavia ja vaativat tekijältään paitsi yhteisöllisen työskentelyn taitoja myös pitkäjänteisyyttä, paineensietokykyä sekä kykyä toimia monimuotoisten kokonaisuuksien parissa.
Samaan aikaan kova kilpailu, tuloskeskeisyys, eloonjäämistaistelu yritysten tulevaisuudesta käy kovana. Halutaan olla kilpailukykyisiä, uutta luovia, alansa parhaita.
Nämä asiat nousevat vahvasti myös esiin World Economic forumin (2016) julkaisemassa Future of Jobs raportissa, jossa nimenomaan peräänkuulutetaan, kuinka alati muuttuvaan työympäristöön ja organisaatioiden vaatimuksiin vastaaminen edellyttää työntekijöiltä erityisesti erilaisia kognitiivisia ja sosiaalisia taitoja.
Nämä ovat nimenomaan taitoja, joiden avulla kyetään toimimaan vuorovaikutteisissa tilanteissa muun muassa tunnistamalla ja hallitsemalla erilaisten ristiriitojen aiheuttamia tunteita. Näitä taitoja ovat myös meidän kyky toimia tavoitteellisesti, suunnitella ja organisoida työskentelyämme, sekä kykyä etsiä, käsitellä ja arvioida tietoa. Näiden lisäksi, näitä taitoja myös ovat kyky herättää itsessämme innostusta työtä kohtaan ja saada itsensä jaksamaan silloinkin, kun työskentely maistuu puulta.
Kaikkea näitä voidaan kokonaisuutena kutsua jatkuvan oppimisen taidoiksi, eli kyvyksi säädellä ja johtaa omaa toimintaansa jatkuvasti muuttuvassa työelämän kentässä. Pelkkä tiedollinen ja taidollinen osaaminen ei enään riitä. Tarvitaan kokonaisvaltaisia oman oppimisen johtamisen taitoja, joissa myös oma motivaatio ja tunteet huomioidaan erilaisten kognitiivisten taitojen lisäksi.
Tämä kaikki vaatii työntekijöiltä aktiivisuutta ja kykyä oman toiminnan hallintaan, eli itsensä johtamisen taitoja, joista kirjoitin aiemmin blogissani (Itsensä johtamisen päämäärä ei ole ainoastaan tehokkaampi suorittaminen työssä vaan kokonaisvaltainen hyvinvointi).
Mitä tämä tarkoittaa organisaatioiden ja työnantajien näkökulmasta?
Organisaatioiden yksi päätavoitteista (lähestulkoon aina) on olla elinvoimainen ja kilpailukykyinen toimija omalla alallaan. Tämän saavuttaminen ja erityisesti kilpailukykyisenä pysyminen vaatii hyvinvoivia ja motivoituneita työntekijöitä, jotka ovat valmiita puhaltamaan yhteen hiileen ja työskentelemään yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. Tämä inhimillinen pääoma onkin erittäin arvokasta, mutta kun katsotaan esimerkiksi Tilastokeskuksen (2019) julkaisemaa raporttia digiajan työelämä -työolotutkimuksen tuloksia, niin voidaan todeta, että tämän inhimillisen pääoman tilanne on luisumassa huonompaan suuntaan, eikä vallitseva globaali COVID19 tilanne myöskään tätä yhtään helpota.
Tilastokeskuksen (2019) julkaisemassa Digiajan työelämää kartoittavassa raportissa käy muun muassa ilmi, kuinka kyselyyn osallistuneista miehistä noin kolmannes ilmoitti kokevansa viikoittain erilaisia uupumuksen, kuten väsymyksen, unettomuuden ja tarmottomuuden oireita työssään. Naisilla vastaavasti lähes puolet tutkimukseen osallistuneista raportoivat kokevansa näitä erilaisia uupumuksen oireita viikoittain työssään. Erityisen huolestuttava tilanne oli nuorten aikuisten kohdalla, sillä 15-24 vuotiaista niin ikään lähes puolet raportoivat kokevansa erilaisen uupumuksen oireita viikoittain ja 25-34 vuotiaiden osalta vastaava luku oli myös yli neljänkymmenen prosentin luokkaa.
Jotta työntekijät voivat tehdä työtään hyvinvoivina, motivoituneina ja jatkuvasti uutta luovina heidän pitää kyetä johtamaan omaa oppimistaan erilaisten itsensä johtamisen keinoin. Aina tämä ei ole helppoa ja siksi työnantajat ovat tärkeässä roolissa.
Yritysjohdon näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että heidän tulisi kyetä tukemaan parhaalla mahdollisella tavalla työntekijää. Erityisesti edellä mainittujen jatkuvan oppimisen taidot, jotka ovat muutoksessa ja digitalisoituneessa työelämässä elinehto, tulisi huomioida työpaikoilla. Esimerkiksi, tuetaanko työntekijöiden itsensäjohtamisen taitojen kehittymistä tai mahdollistetaanko esimerkiksi itsensä johtaminen työpaikoilla. Onko työntekijöillä vapaus ja mahdollisuus esimerkiksi oman työn organisointiin ja suunnitteluun, kuinka paljon ja millä tavoin työntekijöiden motivaatiota tuetaan, tai kuinka avoin työskentelykulttuuri on aidosti silloin, kun edessä on haastavia asioita ja esimerkiksi ristiriitoja joita tulisi ratkaista. Kokevatko työntekijät, että heistä ja heidän jaksamisestaan välitetään aidosti?
Muun muassa nämä kaikki tekijät, ovat tärkeitä jatkuvan oppimisen näkökulmasta, ja näin ollen myös asioita, joihin yrityksissä tulisi kiinnittää huomiota. Erityisesti tilanteissa, joissa työntekijät kohtaavat erilaisia haasteita ja heidän substanssiosaamisensa, mutta myös jatkuvan oppimisen taidot ovat koetuksella, tarvitaan tukea näistä tilanteista selviytymiseen.
Menestyminen ja kilpailukyvyn ylläpitäminen onkin hyvin monimutkainen prosessi työelämässä. Varmaa kuitenkin on se, että juuri yksittäisen työntekijän tiedot ja taidot luovat tärkeän pohjan näiden saavuttamiselle ja tämä jos jokin on asia, joihin organisaatioissa tulisi kiinnittää huomiota.