Nyt törmätään paljon keskusteluihin, joissa puhutaan Koronan aiheuttamista muutoksista työelämässä. Etätyön lisääntymisen on havaittu tuovan paljon hyötyjä ja haittoja työntekijöille. Esimerkiksi, työmatkojen väheneminen nähdään ympäristön ja ajankäytön kannalta hyvänä muutoksena. Lisäksi työhön liittyvät väsymyksen oireet ovat vähentyneet Työterveyslaitoksen teettämän selvityksen mukaan. Samaan aikaan, työyhteisöjen tiimityöskentelyn kehityksen suunnasta on oltu huolissaan.
Paljon myös törmätään fraaseihin, jotka julistavat, kuinka jokin muutos tai asia on tullut elämäämme “jäädäkseen”, eikä “paluuta vanhaan enään tule tapahtumaan”.
Aloinkin pohtimaan, että mitä nämä tarkoittavat työelämän näkökulmasta ja suuntasin katsetta myös tulevaan.
Korona toi mukanaan elämäämme suuria muutoksia. Olemme viimeisen vuoden aikana käyneet läpi muutosprosessin, joka on pitänyt varmasti sisällään kaikki mahdolliset muutosprosessista tunnistettavat vaiheet, joita voidaan karkeasti jaoteltuna tunnistaa ainakin kolme kappaletta.
Vaihe 1: Lamaantuminen. Äkillisen muutoksen edessä koetut lamaantumisen tuntemukset. Muutokseen liittyvät tekijät saatetaan haluta kieltää, niitä kritisoidaan ja jopa kyseenalaistetaan.
Vaihe 2: Herääminen. Tämän vaiheen aikana tilanne alkaa pikkuhiljaa realisoitumaan. Tunteet muutosta kohtaan saattavat heilahdella myönteisistä tuntemuksista negatiivisiin. Vaikka tässä vaiheessa saatetaan jo nähdä muutoksen aikaansaavan myös jotain hyvää, niin silti epätoivo siitä, että muutoksen aikaansaamista uusista tuulista ei välttämättä selvitä, voi olla voimakas.
Vaihe 3: Sopeutuminen. Tämä kuvaa muutoksen prosessissa vaihetta, jossa alamme pikkuhiljaa kokemaan, että muutoksesta selviytyminen on mahdollista ja muutoksien myötä avautuu aidosti myös uusia mahdollisuuksia. Tyypillistä on, että muutoksen jälkeistä aikaa ei enään nähdä pelkästään parempana, vaan uusien tuulien myötä tulleet hyvät asiat korostuvat enemmän.
Nyt kun olemme enemmän tai vähemmän päässeet lähelle viimeistä muutosprosessin vaihetta ja sopeutuneet enimmäkseen uuteen normaaliin, niin samalla myös maailman tilanteen odotetaan helpottuvan rokotteiden edistymisen myötä.
Syytä olisi pysähtyä pohtimaan, että mitä tapahtuu sitten, kun globaali kriisi helpottuu ja siirrymme aikaan, jolloin puhumme Koronasta jo menneessä aikamuodossa.
Tämäkin tuo mukanaan muutoksen työelämään. Millaisiksi työpaikkojen työskentely rutiinit seuraavaksi muodostuvat? Miten pääsemme uusiin rutiineihin kiinni? Millaista tukea henkilöstö tarvitsee, että muutoksen käsittely olisi helpompaa kuin vuosi sitten, kun Korona iski rajoitukset tiskiin suurelle osalle väestöä yllättäen ja nopealla aikataululla?
Kysymys, johon meidän tulisi yhtä aktiivisesti etsiä vastausta kuin siihen, että miten selviämme tässä hetkessä, on se, että millä tavalla toimintamme voi ylipäätänsä jatkua koronakriisin jälkeen.
Onko paluu vanhaan normaaliin enään kaikilla työpaikoilla mahdollinen ja tulisiko edes olla?
Nyt meillä on mahdollisuus ennakoida ja valmistautua edessä häämöttävään uuteen muutokseen. Tarpeen onkin pohtia, mitä asioita “vanhassa normaalissa” kaipaamme ja mitä “uuden normaalin” tuomia muutoksia haluaisimme jatkossakin sisällyttää enemmän työelämäämme.
Näiden lisäksi on tärkeää myös valmistautua mahdolliseen tulevaan jälkipyykkiin. Usein pitkään jatkunut stressitila alkaa purkautumaan hetkissä, kun asiat alkavat helpottua. Tarvitseeko meidän siis odottaa jonkinlaisia Koronan jälkiseurauksia myös työelämässä? Koulumaailmassa ollaan huolissaan lasten ja nuorten oppimisesta ja siitä, miten pitkään jatkuneet koronarajoitukset ovat vaikuttaneet heidän kasvuun ja kehitykseen. Tämä ei missään nimessä ole turhaa pohdintaa ja samalla tavalla tämä pohdinta olisi hyvä myös tehdä työelämän osalta. Millaisia muutoksia useimmilla aloilla yleistynyt etätyöskentely tai sosiaalisten kohtaamisten muutos on esimerkiksi voinut saada aikaan työelämässä? Voiko pitkään jatkunut poikkeustila esimerkiksi purkautua vasta myöhemmin, muun muassa uupumuksen lisääntymisenä?
Haluaisinkin kuulla, kuinka sinä tai työpaikkasi on valmistautunut Koronan jälkeiseen aikaan? Onko näistä teemoista keskusteltu ja millaisia suunnitelmia on tehty?
Uskon vahvasti siihen, että kaikista tilanteista voidaan oppia, kunhan olemme valmiita tarkastelemaan omaa ja organisaatioiden toimintaa analyyttisesti. Tartutaan siis rohkeasti hetkeen ja valjastetaan myös korona-aikana mukaan tarttuneet opit tulevaisuuden työelämää kehittäessämme.
Paremman ja jatkuvasti oppivan työelämän puolesta,
Marika
